Elämisen sietämätön kiire

Kuusitiainen takoo kevätlaulua aamupäivän metsäkierroksella. Metsässä mieli rauhoittuu, luonnossa liikkuminen on monille, myös minulle, lähes sakraali kokemus, rauhoittumisen paikka. Kuusitiainen tosin voisi esittää eriävän mielipiteensä metsän rauhaisuudesta. Sen kun on käytettävä valoisat tunnit tehokkaasti ravinnonhaussa. Ja kesällä se vasta kiirettä pitääkin, kun nälkäänsä ruikuttavat poikaset edellyttävät tauotonta ravinnonetsintää. Stressiä kasvattaa myös alituinen varuillaolo petojen vaaniessa.

Kiire ihmisten elämässä on vahvasti läsnä tässä ajassa. Kaikkien kuuluu olla kiireisiä, jos ei ole kiire, on jotenkin epäilyttävä nahjus. Mikä ajaa meitä kiireeseen? Epäilemättä osa kiireestä on todellista, modernin, globaalin ja monimutkaistuvan maailman kasvavien työelämävaatimusten sanelemaa, mutta osa voi olla itse rakennettua. Minulla on siitä oma (?) teoria: ihmistä liikuttaa perimmältään elämässä merkitysjano ja rakkaudenkaipuu. Näihin liittyen ihminen hakee lämmintä syliä, hyväksyntää ja arvostusta. Kiireellä hän rakentaa illuusion merkityksellisyydestä ja arvostuksesta. Kun on kiire minua tarvitaan, olen arvokas.

Kiireellä on paitsi kansanterveydellisiä, myös työn laatuun ja vaikuttavuuteen ulottuvia vaikutuksia. Pieni stressinpoikanen voi nostaa suoritustasoa, mutta jatkuva kiireessä touhottaminen harvoin johtaa huipputuloksiin. Oli jokseenkin huolestuttavaa lukea kiireellisen ja puutteellisen valmistelutyön vaikutuksista lainsäädäntötyöhön (HS 13.2.09). Ministeriöiden asiantuntijavirkamiesten kiireiden takia lakien valmistelutyötä on sälytetty myös toimistotyöntekijöille, lakiesityksiä tulee käsittelyyn puutteellisesti perusteltuina ja että pahimmillaan on edellisviikolla vahvistettua lakia jouduttu korjaamaan virheiden takia jo seuraavalla viikolla.

Pitäisikö orientaatiota muuttaa työsuoritteista tuloksiin ja vaikuttavuuteen. Pitäisikö tuottavuusohjelmat vaihtaa vaikuttavuusohjelmiin.

Psykologi Tommi Hellsten peräänkuuluttaa kirjassaan Uhanalainen ihminen rakkauden vastarintaliikettä vastavoimana nykyajan kyynisyydelle, kovuudelle, taloudellista kasvua ihannoivalle, yksilökeskeiselle ajattelumallille. Myös kiireistä elämäntapaa kyseenalaistavia erilaisia Slow-liikkeitä on noussut: Slow Food, Cittaslow, Slow Travel jne. Lisää Slow-liikkeestä http://www.slowplanet.com/ ja http://www.slowmovement.com/.

Perustakaamme kiireettömyyden vastarintaliike, missä keskiöön nostetaan ihmisten hyvinvointi, luovuus ja yhdessä tekemisen ilo, joista seuraa myös laatua, tuloksia ja vaikuttavuutta!

Reilua viiniä

Siemailen Etelä-Afrikan lounaiskulmasta peräisin olevaa Ukulunga-viiniä. Suussa viipyilee karhunvatukkainen, marjaisen mehevä maku. Sen sijaan en löydä tuotekuvauksen lupaamaa suklaista vivahdetta. Yhdyn http://pieniviiniblogi.blogspot.com/2008/10/ukulunga-shiraz-2007.html arvioon: mainio viinituttavuus yksin tai kaksin nautittuna, edukas ja vieläpä Reilun kaupan tuote!

Reilun kaupan tuotemerkki (http://www.reilukauppa.fi/) antaa lupauksen ympäristöystävällisyydestä ja oikeudenmukaisesta korvauksesta kehitysmaiden viljelijöille.

Sädekehä pääni yläpuolella sen kuin vaan suurenee, kun totean, että ostin vastikään uuden päiväkirjan (niin sellaisen perinteisen paperisen!), jonka paperi on FSC-sertifioitua. FSC on voittoa tavoittelematon, kestävää metsänhoitoa edistävä järjestö. FSC-metsien hoito perustuu hoito- ja käyttösuunnitelmiin, joissa on huomioitu luonnon monimuotoisuus, maisemanhoito ja alkuperäiskansojen oikeudenmukainen kohtelu.

Ympäristömerkit ovat suuntaviittoja ympäristötietoiselle kuluttajalle. Kuluttajilla on valta muuttaa kehityksen suuntaa. "Maailma muuttuu ostos kerrallaan" (http://www.reilukauppa.fi/).