Heti alkuun tunnustaudun ylpeänä järvi-ihmiseksi, jonka sielunmaisema on kuvan kareliaaninen näkymä Kolilta tahikka kesämökin rantasaunan kuistilta avautuva tyyni järvi illan hämyssä, silkkiuikkujen, tiirojen ja lokkien äänien maustaessa kokemusta.Eri puolilla Suomea käydyt kahvipöytäkeskeskustelut ovat osoittaneet, että järvimaisema ei olekaan kaikille se kaunein maisema, vaan että on ihmisiä, jotka ovat tykästyneet enempi meren suolaisiin pärskeisiin ja kalliosaariin käkkäräisine mäntyineen (paitsi että samanmoisia näkymiä ilman suolapärskeitä tavoittaa Saimaaltakin, järvi-ihmisen huom.). Ja onpa vielä virtaavan veden ääniin leimautuneita joki-ihmisiä ja mahdollisesti vielä vedettömillekin maisemille sydämensä menettäneitä.
Karkeasti väestö siis näyttäisi jakaantuvan järvi- ja meri-ihmisiin. Nykyistä asuinpaikkaani liki on enemmän merta ja jokea. Järvet ovat harvassa, eikä niissä tavoita järvi-Suomen kapeiden reittivesistöjen tunnelmaa. Olen siis irti juuristani ja mielimaisemistani. Siitä huolimatta olen, pitkällisen prosessin tuloksena, oppinut pitämään myös kulttuurin kyllästämistä lounaisen Suomen maisemista. Meri on sen sijaan toistaiseksi vielä oudompi. Viihdyn kulttuurimaisemissa ja tieto, että niiden maaperään on kätketty esihistorian viestejä, tuo merkityssisältöjä maisemakokemukseen.
Taannoin Suomen Luonto -lehti teetti Taloustutkimuksella kyselyn Suomen kauneimmista maisemista. Kysely tehtiin runsaalle 1000 ihmiselle näyttämällä maisematutkija Tapio Heikkilän otoksia eri puolilta Suomea. Kuvastossa olivat edustettuina etenkin ns. kansallismaisemat, jotka Ympäristöministeriön maisematyöryhmä nimesi v. 1992 Suomen 75-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Kaunein maisema -kyselyn voittajaksi selvisi Oulangan kansallispuiston talvinen jokinäkymä Kuusamosta ja hopeasijan nappasi ruska-asuinen Heinäveden järvireitti. Kulttuurimaisemat olivat huonommilla sijoilla ja sisämaa menestyi rannikko-Suomen paremmin.
Suomen Luonnon Kaunein maisema -kyselyn perusteella ei vielä tohdi julistaa sisämaan joki- tai järvinäkymiä merta kauniimmaksi. Otos oli kovin pieni ja perustui maisematutkijan otoksiin. Kyselyssä siis rankattiin maisemakuvat, ei maisemia. Eri kuvakulmat ja valaistusolot vaikuttavat suuresti kuvankatsojan vaikutelmiin.
Monille, ehkä kosmopoliitteja juurettomia maailmankansalaisia lukuunottamatta, koti- tai synnyinmaisema on se rakkain, "kaunein" maisema. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Vaikka sopivan makeat uudensadon mansikat ovat eittämättä herkullisia, ovat ne mustikatkin hyviä. Siis nauttikaa eri marjoista ja Suomen eri kasvoinpiirteistä!
(Oma maa mansikka, muu maa mustikka - sanonta juontuu joidenkin tulkintojen mukaan, ei niinkään siitä että mansikka olisi mustikkaa makoisampi, vaan että kaskikulttuurin aikoihin 1500-luvun Ruotsi-Suomessa avomailla viihtyvän (aho)mansikan esiintyminen osoitti raivatun maan kuuluvan jollekulle, kun taas erämetsien mustikka ilmaisi maan olevan yhteistä, vapaata erämaata).
