Menestyksen mittarit

Lähestymme itsenäisen Suomen vuotuista merkkipäivää. Lukkiudun monien muiden tavoin katselemaan 6.12. Linnan juhlien pukuloistoa. Juhliin on kutsuttu valtaeliitti, tieteen ja kulttuurin edustajia, ja myös ihmisiä kansan syvistä riveistä. Menestyjiä. Ainakin joillakin mittareilla mitattuna, voisi sanoa. Yhteiskunnallisen tunnustuksen saaneita.

Paitsi Linnan juhlat, myös jokavuotinen verotietojen esittely, saa pohtimaan menestystä ja sen mittaamista. Jotenkin verotietojen kärjessä esiintyvät, vauraat ihmiset esitellään herooisessa valossa. Pieni kateuden aalto lyö itsenikin yli, kun toteaa joidenkin tienaavan monikymmenkertaisesti omiin, keskituloisiin ansioihin nähden.

Pitääkö jättää sankaritekoja ja ulkoisia monumentteja jälkeensä, ollakseen elänyt menestyksellisesti? Riittääkö arkinen elo, vailla suuria estradeja? Monumentit rapistuvat, ihmisen kädenjälki haalistuu.

Menestystä mitataan suhteessa asetettuihin tavoitteisiin, näin liike-elämässä. Siis tavoitteet, päämäärä ja tarkoitus määrittävät menestyksen.

Mikä on ihmisen tavoite, päämäärä ja tarkoitus? Onni ja onnellisuus, vastaavat useimmat, vain harva tunnustaa rahan ensisijaiseksi tavoitteekseen. Onnen määrittää kukin itse. Itse määritän sen perimmäisten arvojen ja niistä johdettujen tavoitteiden suuntaiseksi elämäksi. Onneen kuuluu myös onnettomuutta, sitä että elämän räsymattoon ilmestyy välillä tummiakin kuteita. Vastoinkäymisten, jopa kriisien, kautta joku asia osuu ymmärryksen valokeilaan ja on alku jollekin uudelle. Onni on matka, kasvun, kehittymisen, kysymisen ja ymmärryksen tiellä.

Menestys on yksilökohtainen määrittely sille, miten hyvin on onnistunut onnessaan. Jos yrittää sanoa jotain yleispätevämpää lähtien siitä, mitä tavoitteista ja tarkoituksesta ehkä moni yrittää muotoilla: elämässä menestyminen / elämän tavoite on sitä, miten kykenee edistämään ”hyvää elämää” itselleen ja muille. Siihen kuuluvat vastuullisuus itseä, muita ja ympäristöä kohtaan, toisen huomioiminen ja kunnioittaminen, elämän kunnioittaminen ylipäätään.

Talouselämässä menestys syntyy kilpailun kautta. Jos jossakin pitäisi kilpailla, niin sitten toinen toistemme kunnioittamisessa. Siinä kilpailuyhteiskunnassa hyvä elämän voitot maksimoituisivat. Todellinen menestys, yksilö- ja yhteiskuntatasolla, mitataan rakkauden ja välittämisen kasvulukuina.

Vastakkainasettelun aika on ohi

Otsikko on vaaliyhteytensä takia kulunut ja kokenut inflaation. Silti sen ydinsanoma on aina ajankohtainen viesti vuoropuhelun tärkeydestä.

Tähän minut herätti mainio, toisten, ehkäpä näennäisesti jopa vastakkaisten näkökantojen aitoon ymmärtämiseen pyrkivä keskustelukirja "Tiedän uskovani, uskon tietäväni". Siinä "kirkonmies", emerituspiispa ja agnostikko-tähtitieteilijä keskustelevat sivistyneesti ja toisiaan kunnioittaen uskon ja tiedon kysymyksistä. Kysymyksistä, jotka pintatasolla saattavat näyttää kovinkin yhteensovittamattomilta, mutta jotka syvemmässä tarkastelussa lähentyvät, ja paljastuvat monesti semanttisiksi.

Usko ja tieto, molemmat yhdessä, voivat muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi kanssaeläjille, niin ihmisille kuin muille "luoduille", siinä kirjan perussanoma.

Voisi helposti ryhtyä maailmanpessimistiksi, jopa maailmanlopun manaajaksi. Sairas maailma. Ajattelematon, sivistymätön, pinnallinen, välittämätön, sotiva, sortava, syrjäyttävä, härskisti luontoa kuluttava, piittaamaton, rakkaudeton, kulutususkoa tunnustava, sairas ihmiskunta. Väkivaltaa kaikkialla, fyysistä ja henkistä. Valtioiden hiekkalaatikkoleikkiä resursseista. Ilkeitä sanoja singottuna toisia vasten työpaikoilla ja arjessa. Oikeassa olemisen tarvetta ja tarvetta nujertaa toinen.

Mutta sitten - aina välillä, itse asiassa usein, toivon hiillos saa uuden hehkun. On välittämistä, ystävällisyyttä, ymmärrystä, rauhanliikkeitä, ympäristöliikkeitä, diakoniaa, auttavaa puhelinta, kehitysmaa-apua, ymmärtäviä olkapäitä, rakkauden peittoa, johon kääriytyä, kirkkosalin hiljaisuutta, luonnon rauhaa, musiikin mykistävää kauneutta, toivoa.

Toivon hiillosta puhallettiin liekkiin taannoin näkyvästi ja viihdyttävästi Nenäpäivä-keräyksellä ja siihen liittyvällä TV-showlla. Riemullista yhdessä hyvän tekemisen tunnelmaa ja repäiseviä esityksiä, kehitysmaiden lasten auttamiseksi.

Vastakkainasettelun aika on ohi. On toisten kuuntelemisen ja välittämisen aika.