Metsän siimeksessä olevan asunnon kuistilta on mukava seurata luontokappaleita ja kevään etenemistä. Parin viikon sisällä krookukset, narsissit ja helmililjat puskevat mullasta, sitten pihapuiden silmut turpoavat. Vuotuisten luonnontapahtumien sukkessio on aina yhtä riemullista.
Edessä taitekohta, kun 10-vuotinen jakso nykyisessä asunnossa päättyy, ja edessä muutto - toistaiseksi tuntemattomaan osoitteeseen. Odotettavissa on haikeita hetkiä, kun rakkaaksi muodostunut koti vaihtaa omistajaa. Monta asiaa on koettu yhdessä, kattoremontit, salaojakaivuut, pihatalkoot, kuistikahvit, grillaukset. Jotenkin asunnon pikkupuutteisiinkin - repsottaviin listoihin ja olohuoneen turkoosinväriseen retro-linoleum -lattiaan - on jollakin tavalla kiintynyt.
Koti on turvapesä. Siellä olot on parhaimmillaan niin, että sinne on hyvä työpäivän jälkeen tulla, "... ei huolet paina, ei rasitu polla." Saunan jälkeinen autuas hetki kuistilla, kesäaamun raikkaus aamulehteä postilaatikolta haettaessa. Koti on minulle tärkeä, vaikkei sitä ehkä travellereille ja muilla maailmanmatkaajille olekaan.
Muutos on mahdollisuus. Kun astuu mukavuusalueensa ulkopuolelle, avautuvat uuden löytämisen mahdollisuudet. Ehkä näin on myös asunnonvaihdon kanssa.
