Kevytsitoutumista

Facebook, "naamis", on kaverikirja ja keskustelufoorumi. Se on mukava kaveripiirin yhteydenpitotapa, ja jopa keino välittää. Monet yhteisötkin pyrkivät sinne, kun sosiaalista mediaa ei voi ohittaa ja kaikkien "kuuluu" olla siellä. Oma kokemukseni on, että vakavampaa keskustelua yhteisöjen fanisivuilla käydään kovin vähän, vaikka siihen sosiaalisen median suosion perusteella tarjoutuisi hyvät mahdollisuudet. 


On helppo "likettää" fanisivua sosiaalisessa mediassa, mutta todellinen osallistuminen mielipiteitään esilletuomalla tai teoilla vaatiikin sitten enemmän. Sivujen fanittaminen on rinnasteinen kevytsuhteille  parisuhteissa: hengaillaan ja pidetään hauskaa vailla syvemmän sitoutumisen taakkaa. Eikä siinä mitään tuomittavaa, mutta ilmiönä vain herättää kysymyksiä.


Samantapaisia ilmiöitä liikkuu työelämässäkin. Työ on entistä sirpalemaisempaa. Ei ole aikaa paneutua asioihin ja sitoutua.


Mistä sitoutuminen syntyy? Sitoutuminen syntyy siitä että  asia koetaan henkilökohtaisesti tärkeäksi. Että on syy ja tarkoitus.


Esimiehillä on keskeinen rooli sitoutumista ruokkivan työilmapiirin luomisessa, siinä että työn tarkoitus kirkastuu kaikille. 

Ihminen ihmiselle peili

Homo homini speculum. Ihminen ihmiselle peili. En ole varma latinan "Homo homini lupus" mukailemasta käännöksestä. Latinistit oikokoot kielioppivirheet.

Ihminen tarvitsee toista ihmistä, kasvussaan kohti suurempaa ihmisyyttä ja osoittaakseen hänelle arvostusta ja rakkautta sekä saadakseen myös itse tätä kaikkea. Ihmisten kohtaamisessa lihallistuu elämän mieli ja tarkoitus. Kun peilataan omia muiden ajatuksiin, saadaan ravinteita omaan ihmisenä kasvamiseen.

Siksi minun on aina ollut vaikea mieltää kaikkein pisimmälle eristäyneitä luostareita muussa kuin satunnaisessa retriittimerkityksessä, hiljentymisen ja ajoittaisen mieltä virvoittavan ja ajatuksia selkeyttävän vetäytymisen paikkana. Elämä ei ole penkkiurheilua, se on hereilläoloa ja aktiivista osallistumista, ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Lukeminen kannattaa aina. Peilinä kasvuprosessissa voi toimia kirjallisuus, joka on laajasti tulkittuna pyrkimystä ymmärtää elämää.  Tai muut taiteenlajit, jotka lykkäävät liikkeelle luovia voimia vastaanottajassakin.

SIIS: Peilaillaan toisiamme ja ollaan ihmisiksi!