Facebook, "naamis", on kaverikirja ja keskustelufoorumi. Se on mukava kaveripiirin yhteydenpitotapa, ja jopa keino välittää. Monet yhteisötkin pyrkivät sinne, kun sosiaalista mediaa ei voi ohittaa ja kaikkien "kuuluu" olla siellä. Oma kokemukseni on, että vakavampaa keskustelua yhteisöjen fanisivuilla käydään kovin vähän, vaikka siihen sosiaalisen median suosion perusteella tarjoutuisi hyvät mahdollisuudet.
On helppo "likettää" fanisivua sosiaalisessa mediassa, mutta todellinen osallistuminen mielipiteitään esilletuomalla tai teoilla vaatiikin sitten enemmän. Sivujen fanittaminen on rinnasteinen kevytsuhteille parisuhteissa: hengaillaan ja pidetään hauskaa vailla syvemmän sitoutumisen taakkaa. Eikä siinä mitään tuomittavaa, mutta ilmiönä vain herättää kysymyksiä.
Samantapaisia ilmiöitä liikkuu työelämässäkin. Työ on entistä sirpalemaisempaa. Ei ole aikaa paneutua asioihin ja sitoutua.
Mistä sitoutuminen syntyy? Sitoutuminen syntyy siitä että asia koetaan henkilökohtaisesti tärkeäksi. Että on syy ja tarkoitus.
Esimiehillä on keskeinen rooli sitoutumista ruokkivan työilmapiirin luomisessa, siinä että työn tarkoitus kirkastuu kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti