Homo homini
speculum. Ihminen ihmiselle peili. En ole varma latinan "Homo homini
lupus" mukailemasta käännöksestä. Latinistit oikokoot kielioppivirheet.
Ihminen tarvitsee
toista ihmistä, kasvussaan kohti suurempaa ihmisyyttä ja osoittaakseen hänelle
arvostusta ja rakkautta sekä saadakseen myös itse tätä kaikkea. Ihmisten
kohtaamisessa lihallistuu elämän mieli ja tarkoitus. Kun peilataan omia muiden
ajatuksiin, saadaan ravinteita omaan ihmisenä kasvamiseen.
Siksi minun on aina
ollut vaikea mieltää kaikkein pisimmälle eristäyneitä luostareita muussa kuin
satunnaisessa retriittimerkityksessä, hiljentymisen ja ajoittaisen mieltä
virvoittavan ja ajatuksia selkeyttävän vetäytymisen paikkana. Elämä ei ole
penkkiurheilua, se on hereilläoloa ja aktiivista osallistumista, ihmisten
välistä vuorovaikutusta.
Lukeminen kannattaa
aina. Peilinä kasvuprosessissa voi toimia kirjallisuus, joka on laajasti
tulkittuna pyrkimystä ymmärtää elämää. Tai muut taiteenlajit, jotka lykkäävät
liikkeelle luovia voimia vastaanottajassakin.
SIIS: Peilaillaan
toisiamme ja ollaan ihmisiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti