Tollo viinien maailmassa

Olen viinien, sekä valkoisten, että punaisten, ystävä. Se, että kirjoitan jo toisen blogin viinistä, ei pidä antaa väärää mielikuvaa ja aiheuttaa huolestumista viininkulutuksestani. Viininkulutukseni on maltillista, noin pullo viikossa.

Mikään viini-entusiasti en kuitenkaan ole, sillä viininvalinnassa olen varsinainen Tollo (sekin on viini, useimpien mielestä täysin kelvoton sellainen, mutta johon haksahdin joskus hassun nimen perusteella).

Viinivalintani pohjaa usein perusspeksien (punaisissa marjaisa, keskitäyteläinen, valkoissa kuiva, ei-hedelmäinen) jälkeen niinkin pinnallisiin kriteereihin kuin etiketti ja nimi (tuon Tollon lisäksi olen maistanut myös Neroa, tummantäyteläistä italialaista, joka on saanut kyllä Tolloa parempia arvioita). Siispä eilen tarttui mukaan Milestone-valkkari. Pieni selitys: kamppailen parhaillaan EU-projektihakemuksen kanssa ja siinä suurinta tuskaa aiheuttavat aikajaksot, Milestones, joihin koko projekti pitää jaksottaa ja budjetoida. Sinänsä varsin kohtuullinen vaatimus suunnitella tekemiset ajan suhteen, mutta monivuotisen laajan hankkeen ennustaminen vuosia eteenpäin on haastavaa, ellei peräti mahdotonta.

Vaikka olen varsinainen Tollo viinien maailmassa, tiedostan että syvempi perehtyminen avaisi uusia maailmoja. Olen kuullut kuvailtavan kuinka tietty viini-ruoka -yhdistelmä maistuu taivaalliselta ja että kaikki loksahtaa kohdalleen, enkä epäile sitä yhtään, sillä olen todennut että verinen häränpihvi tarvitsee seurakseen kohtuutujakanmakuisen, täyteläisten viinin ja eikä joidenkin juustojen herkää vivahdetta pidä peitota liian ärhäkällä viinillä.

Tällä kuvatulla summamutikka-etiketti-nimi -metodilla on kaikesta huolimatta kuitenkin osunut joitakin hyviä eteen ja noista on sitten muodostunut vakkareita, kuten La Ronciere Reserva Merlot, jo aiemmin mainittu reilun kaupan Ukulunga ja valkkareissa Lugana.

Viinikursseja odotellessa...