Aurajoki – elävä kansallismaisema

Aurajoki – 70 km savisameaa vettä peltojen keskellä Varsinais-Suomessa metsäisten selänteiden reunustamassa, vahvasti viljellyssä jokilaaksossa. Joki ei ole vesimäärältään kaksinen, mutta historialliselta merkitykseltään huomattava - kansallismaisema. Joki on: maan ja hengen viljelyä, maahan kätkettyjä esihistorian viestejä, melontaa, kalastusta, kohtaamispaikka, tapahtuma-areena, ravinnekuormitusta, kulttuuri- ja kansallismaisema, peltoja, lehtoja, katajaketoja, työtä ja viihdettä, elämisen jälkiä, ihmisen ja luonnon vuoropuhelua.

Oman Aurajoki-suhteeni ajallisena mittatikkuna toimii oheinen kuva, jossa nykyisin 19-vuotias tyttäreni –siis jo nuori nainen! - on asettunut Aurajokilaakson ikoniksi muodostuneen Liedon Vanhalinnan linnavuoren laelle. Aurajoki-suhteeni ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Itä-Suomen kirkkaiden vesien ääreltä Turkuun tultuani vähän hymähtelin turkulaisten kohkaamiselle maitokahvin värisestä joestaan, jossa kuulemma esiintyi myös lohikaloja. Suhteeni on kehittynyt epäilystä tiedon karttumisen ja henkilökohtaisen kokemisen ja tekemisen kautta vaiheeseen, jossa ehkäpä hivenen romantiikkaakin on astunut mukaan.

Olen oppinut ja opettanut myös muille, että sameus on joelle luontaista – saviset maat reunustavat jokea ja kirkkaaksi sitä ei saa ilman ankaraa kemiallista käsittelyä. Sameus ei tunnu haittaavan lohikaloja, joita todellakin on Aurajoessa aina kalastettavaksi asti. Lohikalakantojen elvyttämiseksi Halistenkoskeen on rakennettu kalatie ja jokeen istutetaan vuosittain lohen ja taimenen poikasia. Työ kalakantojen eteen on tuottanut tulosta: jokeen nousee satamäärin taimenia ja kymmeniä lohia kudulle. Jokea voidaan syystäkin kehua lohi- ja taimenjoeksi, sillä pienessä mitassa yläjuoksulla on havaittu myös luontaista lisääntymistä.

Jos eivät kalat vieroksu jokea, eivät myöskään ihmiset. Joen äärelle etsiydytään viihtymään ja virkistymään tapahtumien, oleilun, kalastuksen, melonnan, patikoinnin merkeissä. Joki on virkistysväylä, kohtaamispaikka ja keskeinen osa jokialueen kuntien identiteettiä.

Aurajoki on kulttuurimaisema, joka elää ja hengittää siellä asuvien ihmisten tekemisten tahdissa. Kansallismaisema-statuksesta, jolla ei ole hallinnollista merkitystä, huolimatta aina jokilaakson maisema-arvo ei näy käytännön tasolla: hakkuut liito-oravienkin arvostamassa jokivarsilehdossa ja tuulipuistosuunnitelmat maiseman solmukohtaan kertovat että Aurajokilaakson turvaksi tarvittaisiin jotain vahvempaa, eri osapuolten kesken yhdessä mietittyä suunnitelmaa ja sopimusta, joka velvoittaisi huomioimaan maisema-arvot kaikessa maankäytössä. Tällainen voisi olla luonnonsuojelulain mukainen maisema-alue.

Maisema-alueen perustamista ei pidä ymmärtää maiseman museoimiseksi, kuten eräät maanomistajat sen tieten tahtoen haluavat käsittää, vaan se kunnioittaa kulttuurimaisema-alueilla maisemaa ylläpitävän maanviljelyn toimintaedellytyksiä – kuinka muuten voisi ollakaan! Toistaiseksi on - luultavasti maanomistajien epäluulosta pitkälti johtuen – perustettu luonnonsuojelulain nojalla vain yksi valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja pari maakunnallista.

Kriteerit luonnonsuojelulain mukaiselle valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle täyttyvät kirkkaasti Aurajokilaaksossa maisema-arvojen puolesta, kunhan vaan asian taakse saataisiin maanomistajat asiaa heille kirkastamalla ja yhdessä maisema-alueen perustamiseksi tarvittavaa hoitosuunnitelmaa työstäen, sekä ryhdyttäisiin asiaa pontevasti ajamaan, tavoitteena historian aarreaitan, Aurajokilaakson, maisema-arvojen säilyminen.

Lisää Aurajoesta:
http://www.aurajoki.net/
Edustava kuva- ja tietokirja Aurajoesta:
http://aurajokilaakso.turkuamk.fi/
Kulttuurimaisemien suojelusta ja –hoidosta:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=2681&lan=fi
Heikkilä, Tapio: Suomalainen kulttuurimaisema. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1895-9. Heikkilä, Tapio, Risto Timonen: Suomalainen kansallismaisema. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18428-8.