sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Toivon vuosi 2010

"Mikään ei yhdistä ihmiskuntaa niin kuin virus", totesi iranilaissyntyinen, suomalainen kirjailija Alexis Kouros (HS 27.12.09). Tai ympäristöongelmat. Globaalien uhkien, ilmastonmuutoksen ja virusepidemioiden edessä kansakunnat kohtaavat pohtimaan yhdessä ratkaisumalleja. Kööpenhaminan ilmastokokouksen laihoista tuloksista huolimatta se ja vastaavat muut kokoukset luovat toivonkipinän: ongelmat ja tarve yhdessä aikaansaada muutos tiedostetaan.

Paitsi globaalilla tasolla, myös ihan arkisessa mittakaavassa ihmiset kohtaavat ja tästä muodostuu monisäikeinen vuorovaikutusverkko . Jokainen meistä vaikuttaa toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä, ja toiset ihmiset ovat vaikutuksina meissä. Tästä saa kouriintuntuvan todistuksen, kun huomaa miten marketin kassan ystävällinen sana ja hymy kirkastaa päivän, tai työtoverin rohkaisu kantaa monta päivää. Ja vastaavasti tyly kohtelu kaivaa mieltä pitkään.

Vaikka maailmassa on paljon pahaa - sotia, nälänhätää ja muuta kurjuutta, vihamielisyyttä, kateutta, välinpitämättömyyttä - on siinä myös paljon hyvää. On ystävällisyyttä, huolenpitoa, myötäelämistä, välittämistä, rakkautta, taidetta ja musiikkia - ja yhdessä tekemistä. Ihmiskuntaa uhkaavien ongelmien pohtimisille on tarjolla myös uudenlaisia vuorovaikutuskanavia, kuten sosiaalinen media. Ne edistävät demokratiaa ja avaavat huikaisevia mahdollisuuksia eri ryhmien väliseen vuoropuheluun ja ongelmanratkaisuun.

Ihmiskunnalla on toivoa. Yhdessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti