Olen syysihminen. Syksyn verkkaisuus, kuulas kauneus, rastaiden surumieliset vihellykset taivaalla niiden jättäessä pesimäseudut, puiden väriloisto ennenkuin puut varistelevat lehtiturkkinsa, kaikki tuo vetoaa minuun. Kolmekymmenasteinen makaava helle on myrkkyä. Kevät on yhtä riemua, mutta liiankin kiivastahtinen. Turun korkeudella taas normitalven loskainen harmaus masentaa.
Ihmisellä on kova hinku luokitella kaikkea, itseäänkin. On luotu jo Hippokrateen ajoista saakka persoonallisuusluokkia. Varhaiset luokittelut yhdistivät temperamentin ruumiinrakenteeseen ja maailman peruselementteihin – maa, tuuli, vesi ja tuli.
Yksi yleisimmistä luokituksista on Jungin luokitus, jossa personaallisuus luokitellaan introvertti-ekstoverttin, intuitiivinen-arvioiva, tunteva-ajatteleva ja arvosteleva-ymmärtävä –akseleilla. Oma testitulokseni luokitteli minut INFJ-persoonaksi eli ”Kirjailijatyyppi”. I=paino introvertissä, N=intuitiivinen, F=tunteva enempi kuin järkeilevä, J=harkitseva enempi kuin spontaanin ymmärtävä. Kuulemma monimutkainen persoonallisuus, INFJ-ihmiset ovat toisaalta auttavaisia, harvinainen ihmistyyppi, testin mukaan 1,5 % väestöstä. Hmm.
Persoonallisuustypologiat ovat raakoja yksinkertaistuksia. Eri päivinä tehdyt testi saattavat tiputtaa ihmisen eri luokkiin. Mutta jotain totuudensiementä noissa voi hyvin olla. Testituloksen tulkinta neuvoo välttämään lentäjän, rallikuskin, virkamiehen ja toimitusjohtajan tehtäviä ja harkitsemaan noiden sijasta vaikkapa taitelijan, kirjanmyyjän, filosofin, oopperalaulajan uraa tai ympäristöalaa. Lohdullista. Olen siis oikealla tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti